Tampereen kv- ja Seinäjoen ryhmänäyttely

Oltiin vappupäivänä pyörähtämässä Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Hillalla oli tuomarina Markku Mähönen. Hilla vaikutti ennen kehää oikein mukavalta ja pirteältä, mutta kehään mennessä korvat painuivat taas päähän kiinni eikä se seissytkään yhtä ryhdikkäästi kuin yleensä.

Tuloksena laatuarvostelusta erittäin hyvä ja arvostelu kuului näin: "Hyvät mittasuhteet & sukupuolileima. Aavistuksen voimakas kalloinen pää. Kuono voisi olla pidempi. Hyvä kaula. Runko saisi olla tiiviimpi. Takakulmaukset samoin voimakkaammat. Suorat edestakaiset liikkeet. Keveä sivuliike. Askel saisi olla työntävämpi. Hyvä väritys. Miellyttävä käytös." 

Sunnuntaina 15.5. käytiinkin sitten Seinäjoen ryhmänäyttelyssä.Vielä aamulla pohdin, viitsinkö edes lähteä, kun Hillan juoksu oli aluillaan ja mittari näytti hippasen päälle 10 astetta lämmintä. Mutta tiedossa oli, että Pekka Teini, joka meillä tuomarina oli, oli joskus aikaisemmin jo antanut Hillalle oikein hyvän arvostelun, niin päätinpä sitten lähteä matkaan.

Ja kieltämättä se kannatti - tuloksena eri, käk1, pn, sa, sert ja rop. Oli meillä kyllä kovat kilpasisarukset - toinen oli palkittu aikaisemmin keväällä kunniapalkinnolla ja toinen oli voittanut ropin hieman aikaisemmin toisessa näyttelyssä. Ja molemmat muistaakseni sai myös erinomaisen laatuarvostelusta eli komeita koiria oli kehässä. 

Hillan arvostelu kuului näin: "Väri valkoinen ruskein merkein, kevyesti liikkuva ja mittasuhteiltaan oikea narttu, jolla oikea voimakkuusaste, kuono-osa saisi olla voimakkaampi. Hyvät kulmaukset raajoissa ja hyvä vahvuus, hyvä runko, hyväasentoinen häntä ja turkki kunnossa. Mukava  luonne."

Oli kyllä jäätävän kylmä ja pitkä päivä, mutta en voisi olla tyytyväisempi koiraan. Otti niin rennosti autossa koko päivän ajan, kun meidän kehä oli heti aamulla yhdeksältä ja saatiin odotella ryhmäkehiä pitkälle iltapäivään. Kehässä se ei ollut niin terävä kuin olisin toivonut ja Teini laittoikin meidät liikkumaan kehässä paljon, kun Hilla ei kuulemma seissyt kunnolla. Ryhmäkehä olikin sitten hyvin nopeasti käsitelty ja lennettiin pihalle aika nopeasti, mutta saatiinpa taas uusia kokemuksia ja muistoja hankittua. 

Nyt pientä taukoilua näyttelyistä ja sitten elokuun alussa Kurikan näyttelyyn metsästämään viimeistä sertiä. :)

Tokoilua

Meidän kevät on mennyt kauheaa kyytiä, mutta on silti ehditty hieman tokoilla.

Saatoin  jo aiemmin manita, että ollaan Hillan kanssa osallistuttu pari kertaa arkitottelevaisuuskurssille, mutta nyt kun lähialueella alkoi oikein lajikurssi, niin mentiin mukaan.

Hirmuisesti on opittu uutta ja Hillan kanssa perusasento, sivulletulo ja varsinkin paikkamakuu ovat neidillä tassussa varsin hyvin. Viime viikolla tehtiin ryhmässä paikkamakuuta ja olin niin ylpeä neidistäni, kun se ei ottanut muista häirötä ja makasi hievahtamatta paikoillaan.

Suurimpia ongelmia meillä on tällä hetkellä katoileva kontakti ja seuraaminen juurikin tuon kontaktin puuttumisen vuoksi. Mutta tässäkin asiassa on valoa tunnelin päässä näkyvissä, sillä ollaan nyt tällä viikolla treenattu pariin kertaan metsälenkin jälkeen ja koira on ollut paljon paremmalla päällä ja seuraaminen on tapahtunut kuin itsestään ja vielä kunnon kontaktissa. Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun päästään kentälle - katoaako se into tuota liikettä kohtaan jälleen kerran.

Hillan kanssa tokoileminen on kauhean antoisaa, mutta myös välillä tekisi mieli riipiä hiukset päästä, kun mikään ei suju. Mitään Hilla ei anna ilmaiseksi. Olen kuitenkin sanonut, että mieluummin hieman hankalampi koira kuin liian helppo - motivaatio treenaamiseen pysyy yllä helpommin. Ja jatkoa ajatellen on hyvä, että olen saanut treenata tällaisen haastavammankin toverin kanssa.

♥♥♥

Aktivointi- ja temppuverkkokurssi

Olen Facebook mainonnan uhri, mutta ilman sitä en olisi huomannut tätä kyseistä temppuverkkokurssia. Kurssin järjestäjänä toimii Koirakoulu Kompassi ja se alkoi maaliskuun puolivälin aikoihin.

Mullahan on ideana ja toiveena, että joskus pääsisin Hillan kanssa starttaamaan  TOKO:n alokasluokan. Hilla vain ei ole maailman helpoin koira motivoida, kun se ei ole ahne ja makupalat kelpaa silloin tällöin ja harvoin. Ajattelin, että tällaisesta rennommasta puuhastelusta voisi saada positiivisia onnistumisia ja koiran innostumaan treenaamisesta enemmän.

Kurssin idea ja toteutus on mielestäni toimiva. Joka viikolle tulee kolme uutta temppua, joiden opettamiseen on kirjalliset ohjeet ja video, joka selkeyttää kirjallisten ohjeiden ymmärtämistä. Noiden kolmen tempun lisäksi on vielä mukana viikon aktivointivinkki, joka on meillä kyllä jäänyt vähemmälle.

Osa tempuista on ollut meille ennestään tuttuja ja niiden tekeminen Hillalta onnistuu ilman suurempia ponnisteluja. On kuitenkin tullut monia uusia temppuja, joista esimerkkeinä kohteen kierto ja vatitemppu. Uusia temppuja opetellessa neiti on ollut vähän hämmentynyt, mitä siltä pyydetään. Hilla lähes poikkeuksetta tarjoaa makuuta, joka taottiin sen kalloon ensimmäisellä arkitottelevaisuuskurssilla, johon osallistuimme. Joka päivä kutenkin mennään eteenpäin ja uskon, että nuo uudetkin temput alkaa sujua, kun vain jaksamme niitä harjoitella.

Lyyli on ollut se innokkaampi tekemään ja oppimaan näitä temppuja. Se on aivan äärettömän fiksu koira, joka oppii älyttömän nopeasti. Kohteen kierto, laatikoiden sulkeminen ja vatitemppu ovat Lyylin suosikkitemppuja. Ja näin poikkeuksellisesti Lyyli sai toimia  mallina temppukuvissa.

Olen kyllä ollut kauhean tyytyväinen tuohon kurssiin ja temppujen avulla on saanut koirille vähän aktivointia päiviin. Ja onhan se tuonut mukavaa vaihtelua - oma mielikuvitus kun ei aina riitä ja vähän tylsästikin päädyttiin treenaamaan aina samoja, vanhoja juttuja. Uskon, että näistä harjoituksista on vielä hyötyä tulevaisuudessa. 

Synttärisankari 3.4.2016

Hilla vietti eilen 3-vuotissyntymäpäiviään. Sen kunniaksi lenkkeiltiin uudessa maastossa ja neiti sai loikoilla sisällä päivän. Lisäksi vähän ylimääräisiä herkkuja ja puuhastelua yhdessä, niin eiköhän niistä rakentunut ihan mieleinen syntymäpäivä neidille.

On ihan uskomatonta, miten tämä aika on rientänyt ja kuinka paljon Hillan kanssa on ehditty yhdessä kokea. Ja tätä yhteistä matkaa voisi muistella muutaman kuvan avulla.

Hilla kotiutuneena meille.

Neron kanssa oli hyvä  nukkua samassa kopassa. R.I.P. Nero

Koirakoutsin mätsärissä 6.1.2014.

VipStoren mätsärissä toukokuussa 2014. Taisi olla ensimmäinen mätsäri,
jossa meille tuli menestystä. Hilla pienissä sinisten 1. ja BIS-kehässä 3. :)

Hilla ei ole mikään kova vesipeto, mutta oikein motivoituna tykkää kahlailla
ja uidakin pieniä matkoja.

Metsäilyä ensimmäisenä syksynä.

Hilla vauhdissa.

Lenkillä metsämuseon ja Messukallion luontopolulla.

Vesilahden näyttely 25.3.2016

© Tomi Sieppi

Meillä menikin Hillan kanssa pitkäperjantai Vesilahden näyttelyssä.

Lähdettiin matkaan hyvillä mielin - koira oli saanut vähän lisää massaa, turkki oli hyvässä kunnossa ja pienellä kikalla oli saatu liikkeestä turha löysyys pois. No fiksuna tyttönä vaan ajattelin, että ajellaan Vesilahteen Häijään kautta ja ideanahan se oli ihan toimiva, mutta totetutus vähän falskasi. Tie Häijäästä Vesilahteen oli mutkainen, mäkinen ja asfaltti ei kaikissa kohdissa vastannut uutta, joten eihän tuo herkkävatsainen neitini kestänyt sitä. Tilanteesta selvittiin kuitenkin varsin näppärästi ja nopeasti ja näyttelyalueella Hilla oli taas oma itsensä.

Pystykorvien kehä eteni varsin mukavasti eteenpäin ja alustavan aikataulun mukaisesti, joten pohjisten vuoroa ei tarvinnut odotella hirvittävän pitkään. Tuomarina meillä oli Sakari Poti, josta meillä oli jo edelliseltä kesältä hyviä muistoja Kurikasta. Poti antoi siellä Hillalle erinomaisen ja varasertin, mutta ideani oli, että Vesilahdesta saataisiin vielä parannusta tähän tulokseen.

Ja sitähän tuli - Hilla ERI, KÄK1, PN1, SA, SERT ja ROP! :)

En mä osaa vieläkään kuvailla, miltä tuo tulos tuntuu. Ihan huikeeta! Ja arvostelu oli myös mukavaa luettavaa: "Keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Kaunispiirteinen pää. Voimakas, hyvä pigmentti. Erinomainen runko ja raajarakenne. Hyvä turkki ja häntä. Suora, hyvä liike. Rauhallinen luonne."

Meidän päivä jatkui sitten pitkälle iltapäivään. Onneksi olin ajanut auton näyttelyalueen pihaan, niin sain pidettyä Hillan autossa melkein koko päivän ajan. Neiti suhtautui tilanteeseen vielä mukavan rennosti ja nukkui takapenkillä ilman murhetta tulevasta.

Viimein ryhmäkehät alkoivat ja tuomarina meillä oli sielläkin Poti. En odottanut enää suuria, kun kehään meitä vastaan asteli sen verran komeita ja näyttäviä koiria, mutta niin vain pikkuiseni sijoittui neljänneksi. Mieletön päivä kaiken kaikkiaan! :)

Hillan koirakaverit ja pikaiset kuulumiset

Hilla ei ole perheemme ainoa koira, joten on syytä esitellä nämä muutkin toverit, koska ne varmasti tulevat silloin tällöin täällä esiintymään.

Aloitetaan vanhimmasta eli Tarasta, jonka suonissa virtaa niin beaglen kuin bretoninkin verta. Taralla on ikää jo 9 vuotta, mutta silti vanha rouva nauttii lenkkeilystä ja jäniksien ajamisesta. Äärettömän sympaattinen tapaus, joka on perso herkuille.

Seuraavaksi esittelyyn vanhemman siskoni omistama bretoni Salla (Yavanna's Usma), joka käy tervehtimässä meitä täällä maalla vähintään kerran viikossa. Salla on nyt 2-vuotias. Mitenhän Sallaa kuvailisi parhaiten? Äärettömän miellyttämishaluinen, fiksu ja ennen kaikkea ikiliikkuja. Loistava lenkkikaveri, joka ei väsy ihan vähästä. Salla on muun muassa menestynyt hienosti näyttelyissä.

Ja viimeisenä sitten perheemme uusin tulokas eli bichon frisé Lyyli. Lyyli tuli meille viime vuoden kesäkuussa juhannuksen aikoihin. Lyyli on nuoremman siskoni omistuksessa, mutta asustaa meidän luonamme siskoni opiskelujen vuoksi. Onhan tämä veikeä kaveri kaikkien metsästyskoirien jälkeen - aivan erilainen luonteeltaan ja käytökseltään.

Nyt on kaikki koirat tullut esiteltyä ja luultavasti koko koplasta tulee täällä jatkossa olemaan juttua. 

Ja vielä loppuun lyhyesti Hillan kuulumiset. Ensi viikolla pitäisi mennä Vesilahden ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina meillä on Sakari Poti. Ilmoittauduin Hillan kanssa myös TOKO-kurssille, joka alkaa maaliskuun lopussa. Osallistumme myös Hillan ja Lyylin kanssa Koirakoulu Kompassin temppu- ja aktivointiverkkokurssille ja koirat ovat olleet kyllä ihan intoa piukassa ensimmäisen viikon harjoituksista. Katsotaan, jos saisin parempaa päivitystä tehtyä kurssista, kun se on vähän pidemmälle edennyt. :)

Talvikuvapostaus

Heips, ajattelin, että jatketaan tätä blogia seuraavaksi kuvapainotteiselle postauksella ja vedetään nyt talviteemalla, kun tuota lunta on tänä vuonna riittänyt.

Hillahan on ihan intoa piukassa tuosta lumesta, mutta valitettavasti suurin osa niistä kaikista vauhdikkaimmista kuvista onkin sitten väärään pisteeseen tarkentuneita, epäselviä suttuja, joita en kehtaa julkaista. Tässäpä nyt joitakin otoksia. :)

 

 

 

 

Esittely

Hei taas!

On aika esitellä kunnolla Joutsenvaaran Tunturintähti, joka meille muuttaessaan ristittiin Hillaksi. 

Hilla syntyi 3.4.2013 ja sen emä on Joutsenvaaran Nietos ja isä Veeti. Sisaruksia Hillalta löytyy viisi - sisko ja neljä veljeä. 

Hillaa hankittaessa oli ajatuksena, että se asuisi pääasiassa häkissä ajokoiramme Taran kanssa, mutta toisin siinä kävi. Hilla vierailee häkissä päivittäin ja pitää Taralle seuraa, mutta näinä vuosina on tullut huomattua, ettei siitä olisi ollut kokopäiväiseksi häkkikoiraksi. Enkä minä valita - parempi näin.

Hilla on isäni nimissä rekisterissä, mutta vähän vahingossakin se kiintyi eniten minuun. Olin silloin työttömänä, kun Hilla meille tuli ja minulla oli eniten aikaa touhuta sen kanssa. Hilla myös nukkui ensimmäiset yöt kanssani. Minulle painotettiin, että sänkyyn ei pentua saa ottaa, mutta minkä minä sille mahdan, että neiti oli sen verran etevä, että se kiipesi tyynyjä pitkin sänkyyni. Ja samalla tiellä ollaan edelleen - enää se ei nuku sängyssä, mutta sen oma peti on sijoitettu huoneeseeni. Todellinen häkkikoira siis. :D

Hilla on aina ollut luonteeltaan todella rauhallinen. Se ei turhia stressaile tai hötkyile ja sen kanssa pystyy menemään minne vain ja tekemään mitä vain kaksistaan. Tämä rauhallisuus kuitenkin poistuu, kun päästään metsään ja sen päästää irti - silloin siitä löytyy järjettömästi virtaa ja vauhtia. Ja se voisi olla metsässä tuntikausia, mikä on toisaalta vain positiivinen asia, kun kyseessä metsästyskoira on. Hilla myös tykkää ammatistaan ja harvoiksi ovat jääneet ne metsälenkit, joilla ei olisi haukku kaikunut ja raikunut. Aina löytyy jotain haukuttavaa. Ja jos ei löydy, niin silloin Hillan luultavasti löytää kaivamasta pellolta myyriä. 

Kaiken metsässä samoilun vastapainoksi käymme näyttelyissä ja Hilla rakastaa esiintymistä. Parit ensimmäiset match show't eivät menneet täydellisesti jännittämisen vuoksi, mutta kokemuksen myötä Hillasta on kehittynyt mieletön kehäkettu, jota on ilo esittää ja jonka kanssa on aina mukava mennä kehään. Suurta menestystä ei ole vielä tullut näyttelyistä, mutta me emme luovuta. Tällekin vuodelle on useampi näyttely merkattu kalenteriin. Harjoitusnäyttelyt toimivat taas oikein loistava mielenvirkistyksenä ja harjoituksena - tähän kohtaan löytyisi parikin sanontaa, mutta en tiedä kumpi kuvaa meitä paremmin, joten unohdetaan ne nyt tässä kohtaa. Kuten myös näyttelyt - niistä tulee luultavasti myöhemmin enemmän ja vähemmän juttua, joten mennään eteenpäin.

Tai paremminkin voisin yrittää saada tämän esittelyn päätökseen. Tämä oli tällainen tiivistetty esittely, mutta jos olisin suoltanut tähän kaiken, mitä vajaassa kolmessa vuodessa on tapahtunut, olisi tämä teksti muuttunut hyvin nopeasti romaaniksi. Ja kun tämä blogi Hillan elämää tulee seuraamaan, niin eiköhän Hilla erittäin tutuksi tule teille kaikille. Kysyä saa, jos on kysyttävää ja hihasta saa tulla nykimään, jos samoihin näyttelyihin tai tapahtumiin päädymme. 

-Leena-

Avaus

Moikka moi!

Viimein on näköjään tullut se hetki, kun kirjoitan tähän blogiin ensimmäistä tekstiä. Tuli tätä ideaa mielessä pyöriteltyäkin ainakin pari vuotta, mutta nyt löytyi se oikea hetki aloittaa tämän blogin pitäminen.

Blogin tulee pääasiassa käsittelemään noin 3-vuotiaan pohjanpystykorvaneidin elämää ja tekoja. Tulen seuraavassa postauksessa esittelemään blogin suurimman staran eli Joutsenvaaran Tunturintähden a.k.a. Hillan paremmin, mutta näin aluksi voin Hillasta kertoa sen, että se on pieni suuri koira suurella sydämellä, jonka kanssa ei elämä käy pitkäveteiseksi.

Tämä riittäköön näin aluksi ja seuraavassa tekstissä sitten parempaa esittelyä. Ei muuta kuin tervetuloa mukaan seuraamaan Hillan elämää! :)

-Leena-